Olisinpa oppinut tämän ennen kuin velotin palveluistani

Yksi lempiaiheistani – raha. Aihe, joka koskettaa jokaista lähes joka päivä. Mutta miksi erityisesti asenne rahaa kohtaan koskettaa yrittäjää? Oletko miettinyt, miten oma asenteesi rahaa kohtaan vaikuttaa omaan pankkitiliisi?

Mikä on asenteesi rahaa kohtaan?

Kerron oman rahatarinani. Haluan, että ymmärrät mistä itse lähdin ja mitä se opetti. Toivottavasti se herättää sinua ajattelemaan omaa asennettasi rahaa kohtaan.

Rahaa meillä ei ollut yllin kyllin lapsuudessa, joten sen arvo nousi aika korkealle. Myöskään 6,5 vuotta opiskelijaelämää (aina lukiosta valokuvaajaksi) ei paljon muuttanut tätä asennetta. Kymmenen euroa rahaa oli hurjan suuri määrä, saihan sillä moneksi päiväksi ruokaa. Kaupasta tarttui mukaan aina edullisin tuote ja kahvi opeteltiin juomaan mustana, koska olihan sen nyt vain taloudellisesti järkevää. Noh, varmasti tiedät millaista opiskelijaelämä voi olla!

Kampaamossa raaskin käydä kerran kolmessa vuodessa. Valitsin aina halvimman. Se tuntui järkevältä. Vaikka lähes joka kerta olin poistunut pettyneenä kotiin. Joskus jopa itkua pidätellen, koska kampaaja ei edes ottanut vastaan palautettani.

Tämä oli asetelmani, kun hyppäsin yrittäjäksi parikymppisenä. Mitä luulet, oliko asenteeni rahaa kohtaan terve? Meinasin pyörtyä liiketoimintasuunnitelman laskelmiin. Minun pitäisi velottaa kolmenumeroisia summia per asiakas, jotta toiminta olis järkevää. Siis mitä? Minä, joka olin vielä muutama vuosi sitten opetellu juomaan kahvin mustana, jotta säästyisi nekin eurot?

Sitähän voisi ajatella, että ihmiselle, joka ei ole tottunut rahaan, kelpaisi raha. Se voisi olla kaiken logiikan mukaista. Mutta mitä tapahtuu, kun tällaisen ihmisen täytyy pyytää se raha vastineeksi omasta ajasta ja taidoista? Kun rahan arvon on nostanut liian korkealle, tyytyy helposti vähään. Sillon tyytyy jopa liiketoimintasuunnitelman laskelmiakin vähäisempiin summiin. Koska se tuntuu paljolta ja kiitollisuus jo sitä vähäistäkin kohtaan riittää.

Mutta se ystäväni ei ole bisnestä.

Mitä opin käyttämällä itse palveluita?

Vaikka olin rahaan jo alkanut tottumaan, sillä bisnes oli alkanut tuottaa tulosta, ei asenne rahaan juuri ollut muuttunut. Kävin useammin kampaajalla, mutta surkein seurauksin. Päätin, että se loppuu. Varasin ajan kampaajalle, jolle olin saanut suosituksen. Kampaamoalalla on melko alhainen hintataso yleensäkin, joten hintavasta palvelusta ei voida puhua tämänkään kohdalla. Pointti on, että olin todellakin valmis maksamaan, enkä katsonut edes hintalappua. Halusin vain kerrankin saada sitä mitä olen hakemassa. Ja ensimmäistä kertaa sainkin. Samalla löysin myös vakiokampaajan.

Aloin käyttämään samoihin aikoihin myös muita palveluita. Opin ensimmäistä kertaa miltä tuntuu, kun niin sanottu luksuspalvelu antaa rahalle vastinetta. Oma tunteeni rahaa kohtaan oli ollut pitkään pelkkä huono omatunto, jos rahaa ”tuhlasi” extraan. Opin vihdoin, että maksun suuruudella oli hyvin vähän tekemistä sillon, kun palvelun tuottama arvo on suuri. Kun ansaitun rahan eteen on tehty työtä, on vain järkevää käyttää osa johonkin, joka myös tuottaa hyvää oloa – koska ansaitsen vain parasta.

Siitä alkoi oma kasvumatka rahan kanssa. Tästä syystä olen viimeiset kaksi vuotta keskittynyt hurjasti oman palvelun tuottamaa arvoa. Kun se on kohdillaan, on rahan pyytäminen paljon helpompaa. Kasvumatkaa on myös edessä, mutta tärkein on muuttunut – en koe enää olevani huijari. En ryöstä ketään, eikä kenenkään rahatilanne ole minun asiani. Rahaa enemmän arvoastan asioita, joita sillä saan ja joita sitä vastaan voin tarjota.

Bisneksen taloudellisella puolella ei ole mitään tekemistä tunteiden kanssa, eikä sen enempää oman raha-asenteen kanssa. Bisnes on kylmiä lukuja paperilla tai ruudulla. Tunne lukusi on ainoa, minkä verran voi tuntea. Mä tiesin kyllä mun luvut, mutta annoin tunteiden mennä niiden edelle. Se on jotain mitä harvalle opetetaan tiedostamaan.

Mikä on sun asenne rahaa kohtaan? Jatketaan keskustelua Instagramissa!