Näihin asioihin keskityn huhtikuussa

Miksi haluan kertoa sinulle mihin juuri huhtikuussa keskityn? Kelataan vähän taaksepäin.

Koen bisneksen aaltoina. Tai harjoittelin ajattelemaan niin. Välillä se vie enemmän aikaa ja voimia, välillä saan sitä taas enemmän itelleni. Nyt puhun siis kasvavasta bisneksestä, koska yritykseni on ” vasta” kolme vuotta vanha. Oon jo useamman viikon elänyt sitä aallonharjaa, jossa yritys vie todellakin enemmän aikaa. Siihen liittyy yleensä vahvasti siis murrosvaihe tai muut kehitysvaiheet.

Tällaisina aikoina korostuu prosessit ja oma suhtautuminen työhön ja tapaan tehdä sitä. Alle listasin asioita, joihin kiinnitän huhtikuussa huomiota, jotta aalto ei pyyhi kokonaan mun yli.

Mokaan ja se on ok

En toki toivo, että mokaan. Mutta lopetan pelon sen ympäriltä.

Oon tottunut tarpomaan elämää sellasella mentaliteetilla, että virheet on vältettävä ja jokaista mokaa tulee miettiä omatunnin tuskissa viikkoja. Siinä käy vaan hassusti niin, että oma mukavuusalue käy pienemmäks ja pienemmäks. Mokat ei välttämättä opeta hölläämään, vaan ennemmin kiristämään nyörejä vielä enemmän. Ens kerralla on tiedettävä paremmin.

Ihailen hurjasti ihmisiä, joilla on vankka työmoraali. Pidän itseäni samanlaisena. Välillä joudun kuitenkin muistuttelemaan, että tää on vaan työtä. Mä en pelasta ihmishenkiä. Jos vaikka unohdan vastata sähköpostiin tai toimitan väärät kuvat – kaikki on korjattavissa ja vielä aika helposti.

Mitä enemmän on asioita lautasella, sitä suuremmalla todennäkösyydellä mokaa jossakin. Ja sitä suuremmalla syyllä täytyy olla armollinen itselle. Opettelen lohduttaaman itseäni, kuten lohduttaisin ketä tahansa muuta ihmistä, joka on tehnyt inhimillisen virheen.

Täydellisyydestä epätäydellisyyteen

Puhun tästä usein, mut jos oot yhtään samanlainen tässä asiassa niin tiedät, että täydellisyyteen pyrkiminen on ongelma. Se ei ole hyvä piirre, eikä se ole tekosyy sille miksi asiat ei etene. Huhtikuussa aion olla entistä tietosempi siitä mihin käytän mun ajan.

Yksi tunti on 12,5% kahdeksan tunnin työpäivästä. Täydellisyyteen pyrkivän on todella helppo käyttää tunti johonkin, joka tarvis oikeesti vaan kymmenen minuuttia ollakseen valmis. Koska tehty on parempi kun täydellinen.

Enkä tietenkään tarkota, että asiakastöiden laadusta tingitään. Vaan siitä kaikesta muusta, jolla ei oikeasti ole merkitystä.

Huhtikuussa aijon määrittää etukäteen ajan kuinka paljon annan itelleni aikaa tehdä jokin työ. Esimerkiksi blogin kirjottaminen max. 60 minuuttia.

Kiire on itseaiheutettua

Yes, I said it. Totuus on se, että yrittäjänä muovaan oman arjen. Jokainen deadline on itse asetettu tai hyväksytty. Jos kiire siis toistuu jatkuvasti, on omissa systeemeissä jokin vialla.

Toinen vaihtoehto voi olla myös tämä, johon syyllistyn jatkuvasti. Keksin kiireen omasta päästä. Tässä klassinen esimerkki. Asetan deadlinen projektille X, josta en edes vastaa kenellekkään. Jossain kohtaa tajuan haukanneeni liian ison palan, mutta en silti jousta aikataulussa. Hukun työmäärään ja teen pitkää päivää, koska asiakastyöt on oltava myös aikataulussa. Kukaan ei odota projektin X olevan valmis, koska kukaan ei edes tiedä siitä. Luon siis täysin tarpeetonta kiirettä, joka olisi ratkaistavissa aikataulumuutoksilla.

Uskon todella, että ihminen tottuu ikäviin tilanteisiin niin, ettei enää osaa olla tai tehdä muuta. Jos on tottunut hälinään ja kiireeseen, sitä luo ympärille. Mitä muuten jäisi jäljelle?

Huhtikuussa keskityn erityisesti tähän itse luotuun turhaan kiireeseen. Höllään niitä projekteja, joilla ei ole palava kiire. Laitan ne kuviteltuun kirjekuoreen ja sen piilotan laatikon pohjalle. Avaan sen vasta, kun oon aivan varma siitä, että mulla on aikaa.