Tänään 4.1.2019 mun bisnes täyttää kolme vuotta. Kippis sille! Kolme vuotta oon siis työllistäny itteeni ja vielä mun unelmaduunissa. Tupakoinnin lopettamisen jäljeen tää on varmasti seuraavaks suurin asia, josta oon ylpee itestäni (whoops, älkää kertoko äitille).
Haastoin itteni määrittämään jokaiselle vuoden yhden avaintekijän, minkä voimalla selvisin kyseisestä etapista eteenpäin. Näistä on ehkä jollekkin muulle apua.
Kukaan ei menesty vahingossa, mitä sit menestyminen kellekkin meinaa. Eikä kukaan menesty ilman haasteita. Mä en puhu paljoa mun varsinaisista haasteista, koska sen lisäks et ne on henkilökohtasia, ne on myös vaan mun kokemuksia. Mun valinta on olla keskittymättä niihin sen enempää, kun on tarve. En ignooraamalla, vaan antamalla niille sen verran huomiota ja huolenpitoa kun tarvii. Mutta nyt itse asiaan.
Kolme arvoa kolmessa vuodessa, jotka auttoi menestymään?
1. vuosi = mä uskon
- miten mä onnistuisin
- konkreettisia tekoja
- yrittäjän ammattitutkinto
Päätös bisneksen perustamisesta oli jo syntyny, mutta pelkästään sillä ei pitkille pötkitä. Tiivistin ekan vuoden teeman uskoon, mutta eiköhän sekin oo selvää ettei pelkkä usko elätä. Siihen liittyy niin paljon muuta. Vaaditaan ihan hitosti uskoa itteensä, tottakai! Mut sehän ei ookkaan niin helppoo.
”Miks minä? Miks just mä onnistuisin tässä? Miks mä olisin jotenkin spesiaali ja pärjäisin?”
En mä ookkaan, hahaa! Mutta multa löytyy uskoa siihen, et just mä saan tän onnistuu. Menestyneimmät ihmiset ei oo välttämättä maailman parhaita siinä mitä ne tekee, mut niillä riittää taidon lisäks uskoa. Kuulostaa yksinkertaselta reseptiltä, mut se on oikeesti vaikein osuus. Sen sijaan et olisin kysyny tuleeks tästä mitään, mä kysyin et miten mä saan tän homman toimii.
Isoin konkreettinen teko sen suhteen et miten tää tapahtuu oli yrittäjän ammattitutkinnon alottaminen. Siitä voit lukea lisää täältä.
2. vuosi = tavotteet korkeelle
-
liikevaihdon tuplaaminen
-
oma studio
Tokan vuoden tavotteita hävetti jopa sanoo ääneen. Pelkäsin, et nyt ihmiset aattelee et eiks Elli tyydy mihinkää. Olin alle vuos sit alottanu osana kimppastudiota, mut aloin jo haaveilee omasta. Jos olisin jääny harjottaa kiitollisuutta sinne, olisin varmaan vieläkin sielä. Mitään ei ainakaan tapahdu, jos ei uskalla lähtee ees tavottelee sitä.
Liikevaihdon tuplaaminen ei ollu ihan niin kunnianhimonen tavote miltä se kuulostaa, koska alkuvaiheessa kasvu on helpommin isoa. Se tarkotti kuitenki myös paljon enemmän töitä ja paljon enemmän asiakkaita. Mä en tienny edes vielä missä mun omat voimavarat menee, mut tulipahan sitäkin kokeiltua. Tuplasin liikevaihdon ja ylitin vielä senkin. Tää vuos opetti todellakin kurkottaa sinne kuusen latvaan.
3. vuosi = itsekkäitä valintoja
-
mitä mä todella haluan tehdä?
-
missä mä haluan nähdä itteni 5v tai 10v päästä?
- mikä mua motivoi?
Salaisuus on siinä et on itelleen todella rehellinen. Mitä mä todella haluan? Ja mitä niistä mä haluun vääristä syistä?
Raha saattaa huumata aluks tai kunnia. Sitä ajattelee helposti, et mä teen mitä vaan, jotta saan rahaa. Ja osa onkin valmis tekee, ei siinä oo oikeeta eikä väärää. Mulle raha on väärä syy. Mä tarviin rahaa, mutta rahaakin enemmän mä tarvin asioita, jotka aamulla saa mut innostuneena sängystä ylös. Mä päätin löytää ne asiat pikkuhiljaa ja sen jälkeen tavan tienata sillä.
Ensimmäistä kertaa mun uralla opin todella sanomaan ei ja tekemään niitä niin sanottuja itsekkäitä valintoja. Mutta ei laiteta negatiivista painoarvoa itsekkyydelle. On myös tervettä sellasta. Itsekkyys on oman edun tavottelua ja sillon kun on kyse omasta urasta, sitä on ihan hyvä olla. On lupa ja vapaus etsiä ne asiat, mitkä tuottaa itelleen iloa.
Katsaus vuoteen 2018 ja 2019: mikä muuttuu?
Miksi lopetin hääkuvaukset
8 asiaa, joista kertominen nolottaa
Kuinka opettelen erottamaan työ- ja vapaa-aikaa
Vastaa